Hetkellisiä havaintoja maailmasta ja valtakunnasta. Käsittelen blogissani työtä, arkea, vapaa-aikaa, iloja ja suruja kotimaassani tai kaukana kaikesta.
Kaiketi voisin tarkistaa kuulemani huhun Kainuun matkailustrategiasta.
 | Distance | 300 miles (484 km) |
 | Average bus duration | 9 h 15 min |
 | Average bus ticket price | $66 (€56) |
 | Direct bus | Yes |
Pakenemme arkea, sotaa, tylsyyttä, konflikteja, mutta haluamme myös nähdä ja kokea uutta, erilaista.
Syyt ja motiivit ovat yksilöllisiä, jotkut lähtevät myös liikkeelle työn, koulutuksen, ja toimeentulon takia.
Miljoonat hakeutuvat aurinkoon ja lomakohteisiin unohtaakseen, rentoutuakseen. Lähdemme vain kauas pois pitämään hauskaa.
Olemme valmiit panostamaan suuria summia viikonlopun tai viikkojen pituisesta matkasta. Pandemia rajoitti liikkumistamme useita vuosia, nyt Ukrainan sota saattaa edelleen toimia esteenä. Huomamme, että kotona on hyvä olla ja turvallista.
Kainuu hyötyy tilastokeskuksen vuoden 2012 Suomalaisten matkailu-tutkimuksen mukaan maakuntana kesällä tulevista kotimaan matkailijoista suhteellisesti eniten muihin maakuntiin verrattuna. 
Viime vuoden (2012) kesä-elokuussa Kainuuseen tehtiin yhteensä 168 000 matkaa. Näistä puolet tehtiin maksulliseen majoitukseen. Toisaalta Kainuun osuus kaikista kotimaan matkoista oli vain kaksi prosenttia.
Syyt maksullisen majoituksen runsaaseen käyttöön Kainuussa ovat muun muassa majoitusten korkea laatu ja suuri tarjonta, edullinen hintataso ja tapahtumat. Luonnon vetovoima houkuttelee matkailijoita lomamökeille.
Kainuun ongelmana ovat kalliit kulkuyhteydet ja kova kilpailu kotimaan matkailijoista. Ajatellaan, ettei kahden prosentin osuutta koko maan kohteista ei kuitenkaan merkittävästi pystytä kasvattamaan. Kansalliseen kotimaan matkailuun ei saa julkista rahaa.
Tehokkain keino alan kasvattamiseen on ulkoisen viestinnän kehittäminen. Siihen on tällä hetkellä käytettävissä ennätysmäärä euroja. Eniten kasvua tavoitellaan maan rajojen ulkopuolelta tulevista matkailijoista.
Suurin osa ulkomaalaisista turisteista on venäläisiä. Toinen alati kasvava matkailijamaa on Hollanti. Seuraavaksi matkailun on suunnattava katseensa Aasiaan. Sen potentiaali on Kainuun matkailun kannalta suuri.
Rahaa on virrannut matkailun ansiosta Kainuuseen myös kesällä 2013. Heinäkuun matkailijamäärät ovat edellisvuotta suuremmat. Maakunnan vetovoimaa ovat lisänneet kesän suuret tapahtumat, kuten suunnistuksen ja suopotkupallon MM-kisat.
Tulevaisuudessa matkailussa keskitytään kehittämään sisältöä. Tapahtumat tuovat matkailijoita luonnonrauhaa enemmän, sillä tekemistä halutaan entistä enemmän.
Kainuun vetovoimaisin matkakohde on edelleen Vuokatti. Sen vahvuuksia on monipuolisuus ja ympärivuotisuus.
Lähde: Kainuun Sanomat 2.8.2013
Lentiiran kirkkoherra Jukka Pirttijoki totesi 1980-luvulla, että “Kainuuseen pitää tulla hitaasti ja ajan kanssa”. Lause sopii kaikenlaisen turismin ja vapaa-ajanvieton ohjenuoraksi.
Hitauden varaan rakentuvia Slow-Cities, Città Slow, Slow-Towns eli “festina lente” -konsepteja kehitellään eri puolilla maailmaa. Suomeenkin on saatu orastavia raakileita downshiftaajien ja slow-foodin ystäville. Onko teemaa kehitelty Kainuussa?
Hitaasti kiiruhtaen lomakohteesta saa enemmän irti. Sotkamossa hitauteen voi tarrautua tekemättä yhtään mitään. Jukka Pirttijoen neuvoa voi soveltaa ilmaiseksi: tekijänoikeudestakaan ei tarvitse maksaa Teosto-maksua.
On turha kerätä kiirettä kainaloonsa tai stressiä mielen päälle lomalle lähtiessään. Kannatan kaikkea, joka etenee hitaasti, harkiten ja vakaasti. Parasta jälkeä syntyy lomallakin, kun malttaa istua hetkeksi; kun ei ole kiirettä minnekään.
Näitä blogeja kirjoittaessani noudatan Jukan ohjetta: etenen vaivattomasti aikatauluista (deadline) piittaamatta. On mahdollista, että Jukka painotti myös “hiljaisuutta”. Luonnossa suksitaan hiljaa ja hitaasti hyssytellen. Kunnioitamme luonnon rauhaa.
Hiki pinnassa sivakoivat ovat asia erikseen. Sotkamossa on urheilulukio, urheiluopisto ja hiihtovalmennuksen osaamista. Kilpaurheilijoille tämän kirjoituksen opit eivät ole päällimmäisinä, vaikka vuoden 2013 MM-kilpailuissa eteneminen oli tuskaisen hidasta.
KUVA: Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo, Finland (26.08.2012)
Rion aktiiviajoista en osaa kertoa. Talon nykyisestäkään kohtalosta minulla ei ole tietoa. Kesäinen mainos on muistini mukaan ollut talon päädyssä 1980-luvulta alkaen. 1990-luvulla nuoriso kokoontui Riossa. Fonectasta löysin Rion yhteystiedot:
Puhelin: 040 090 5070
Osoite: Makkosentie 32, 88600 SOTKAMO
Sotkamo on ollut kotipaikkakuntani kesästä 2010 alkaen. Palasimme tänne pitkän korpivaelluksen jälkeen. Olimme 90-luvulla pitkiä aikoja Ranskassa ja kolmetoista vuotta asuimme ja työskentelimme Loviisan-seudulla. Vietimme silloinkin lomat täällä. 2000-luvulla teimme pitkiä etätyövaiheita Sotkamosta käsin.
Minua kiehtoo havainto siitä, miten vähän edelleen tiedän uudesta kotikunnastani. Kirjoittamalla näkemästäni ja havainnoistani yritän kasvattaa itsestäni parempaa matkailu- ja kaivospitäjän tuntijaa.
Tarkastelen kohdetta etäisesti, teen pinnallisia havaintoja, mutta ajan myötä lisään W3-blogiini haastatteluja, äänitteitä ja videoita. Yritän lähestyä Sotkamoa hitaasti, vähäeleisesti ja ymmärryksellä. Olen myös kiinnostunut kaikesta, “mitä täällä ei tapahdu”, joten sekoitan postituksiini myös kaukokaipuuta ja fragmentteja matkoiltani. Toivon kompastuvani outoihin asioihin ja teemoihin. Ehkä kompastun johonkin uutiseen, jota voin revitellä.
Metodini on hienovarainen. Kesällä maleksin keskustassa. Talvella tutkailen matkailukylää auton tuulilasin läpi. Hakeudun kahviloihin ihmettelemään turistien ja sotkamolaisten arkea. Ei minua haittaa, vaikkei täällä päivittäin tapahdu järisyttäviä juttuja. Talvivaaran vesi- ja ympäristöongelmatkin lähettäisin sinne, missä pippuri kasvaa.
En tunne paikallista väestöä erityisen hyvin. Muutamia hyvänpäivän tuttuja tapaan kauppareissuilla ja nyt osallistun jopa järjestötoimintaan. Kahviloissa hakeudun aina omaan pöytään lehtiä lukemaan. Harvoin ehdin tarkkailla, mitä ihmiset tekevät tai mistä Nesteen äijäringit puhuvat. Mielikuvani Sotkamosta ja Kainuusta rakentuvat yhä paikallislehtien kirjoitusten kautta. Paikalliseen nettikeskusteluun en ole osallistunut.
Kuuntelin aikoinaan Kainuun radion ja YLE:n paikallislähetyksiä; nyt harvemmin. Blogini teemana on “Kultaisia ajatuksia Sotkamosta”. Se ei estä kriittisiä kommentteja, mutta yritän olla hellä ja huomaavainen. Olen varsin tyytyväinen elämääni täällä. Tietoni paikallispolitiikan kiemuroista ovat pinnallisia ja kirjoitusteni sankarigalleriaan en välttämättä halua vallanpitäjiä ja päätöksentekijöitä.
Ahkerista ihmisistä kirjoitan mielelläni, mutta haluaisin myös selvittää, millaista on pitkäaikaistyöttömän elämä Nälkämaassa. Elämässä menestyneet kauniit ja rohkeat saavat palstatilaa muutenkin. Ehkä kirjoitan huonoryhtisistä epäonnistujista, joita elämä on kohdellut kaltoin. Ehkä keksimme yhdessä jotain korjattavaakin.
En tähtää aggressiiviseen revolverikansalaisjournalismiin. Teen kuitenkin digitaalinauhoituksia, julkaisen videoita ja podcasteja (mp3). Näkökulmien valottajina ovat minä, sinä, hän, me, te, he. Yritän kerätä tiimiä, jonka kanssa tekisimme laajempia Long Play –juttuja. Joku syvälle luotaava raportti odottaa syntymistään. Juttujen ilmestymistiheys tulee vaihtelemaan. Julkaisen kuitenkin jotain vähintään kerran viikossa.
Kännykällä blogaaminen on sekin mahdollista, mutta jutut ovat lyhyitä ja kosketusnäytöllä kirjoittaminen tuottaa heloposti kirjoitusvirheitä, mutta kuvat siirtyvät ketterästi ja tuoreina pilvienpalvelimelle.
Teemoja: ihmiset, turistit, ulkomaalaiset, matkailu, yritystoiminta, palvelut, elämäntyylit, urheilu, kuntoilu, kalastus, metsästys, marjastus, kulttuuri, taide, musiikki, kilpailut, seminaarit, vierailijat, julkkikset, torikauppiaat, maahanmuuttajat, asiantuntijat, rakentajat, remontoijat, latukoneiden kuljettajat, vihaiset linnut, harrastukset, lähiruoan valmistajat, muusikot, runoilijat, kirjailijat, viihdyttäjät, hyväntekijät jne.
KUVA: Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo (2012)
Matkailu on kauan ollut tärkeä elinkeino Kainuussa. Viirilällä ei ole rinteitä, mutta Kukkupekkiä myöden pääsee kanootilla Riissalmelle ja Ruukin myllylle syömään. Kukkupekkiä pitkin pystyy ajamaan myös perämoottorilla.
Katinkulta on ollut pitkään Kainuun matkailun lippulaiva. Mitään vastaavaa ei voi Viirilään tai kylille kuvitella, mutta Ahvenkoskelle suunnitellaan venäläisten omistamaa Sport Hotel kompleksia. Vastaavasti Holiday Club Resorts investoi lyhyen ajan sisällä sata miljoonaa euroa Lappeenrantaan. Se ei kuulema tarkoita sitä, että yritys unohtaisi Katinkullan.
Päinvastoin: se rakentaa Katinkultaa useilla kymmenillä miljoonilla euroilla seuraavan viiden vuoden aikana. Ruotsinpyhtään investoinnit ovat vain murto-osa tästä. Näillä näkymin urheiluhotelliin sijoitetaan 25 miljoonaa euroa.
Sekin on paljon rahaa. Tämän suven aikana saamme tietää, miten työt Ahvenkoskella lähtevät käyntiin. Löytyykö rahaa riittävästi? Viirilään vieritettynä tavoitteen on pitäisi olla BB-tasoista mikroinvestointia. Saadaanko sellaisia aikaiseksi? Liian aikaista sanoa juuta tai jaata, mutta Venäjän talouden nousu mahdollistaisi matkailubisneksen laajentamisen Kymijoen rannoilla.
Mahdollisuuksia on, mutta riittääkö tahtoa, tietoa ja taitoa?
Vuokatti ei vedä matkailijoita entiseen tapaan. Paikalliset lehdet kertoivat, että tänä talvena Venäjältä tulee kolmekymmentä prosenttia vähemmän matkailijoita.
Venäläisten uusrikkaiden tilalla on nyt entistä enemmän tavallista keskiluokkaa. Se näkyi sekä parkkipaikalla että kaupoissa.
Vaikutus näkyy kaupoissa. Palasin äsken Sotkamon keskustasta ja Johanneksenpojissa oli yllättävän hiljaista.
Silmämääräistä ja subjektiivista havainnointiani ei voi pitää tarkkana, mutta muistissa on vertailukohtia vuosien takaa. Taantuma puree ainakin ulkomaalaisiin, mutta verottaako se myös kotimaista turismia?
Tilannetta seurataan ja kirjoitan aiheesta heti kun uutta tietoa tulee. Pitäisikö tästä tarjota juttua?
