Maailmanloppu myy hyvin

Huomista ei enää ole. Jos Maya-kalenteriin on uskominen “huomista ei enää tule”: 21.12. se on finito, kaputt, loppu, ei mitään jää jäljelle… 

Sikäli mikäli näin ei tapahdu, päivitän blogiani viimeistään joulupyhien jälkeen.

Kouluampumiset herättävät meissä voimakkaita tunteita. Traagisia tapahtumia, joita emme jaksa seurata, on kuitenkin jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

Olemme turtuneet hätään ja väkivaltaan. Sitäkin pitää myydä annostellen.

Sodat, nälkä, puhtaan veden puute, perheväkivalta, liikenne, huumeet ja työtapaturmat tappavat ihmisiä, joista printti- tai digitaalinen media ei kirjoita rivin riviä.

Elämme ihmisinä eriarvoisessa asemassa elävinä ja kuolleina.

Kuolemalla mässäillään länsimaissa, kun hätä ja tuska hiipii naapurustoon tai paikallisyhteisöön ilman ennakkovaroitusta.

Maailman kriisipesäkkeiden murhenäytelmien päivittelyyn kansalaisten henkiset voimavarat eivät riitä. Takerrumme nopeasti unohtuviin otsikoihin; suremme muutaman minuutin ja suuntaamme uuteen pikaruokalaan.

Media poimii maailmalta ne jutut, jotka myyvät parhaiten. Tuntuu siltä, että juuri ennen joulua traagisten tapahtumien markkinoilla on poikkeuksellisen aktiivista tarjontaa, jotta voisimme voivotella ja tuskailla yltäkylläisyydessämme.

Kokemattomat toimittajat

Jokela-tutkimuksen mukaan kokemattomat toimittajat joutuivat raportoimaan kouluammuskelusta ilma ohjeita. Mediaa arvosteltiin voimakkaasti Jokela-tapahtuman jälkeen.

1. Toimittajat kentälle omin päin
2. Eikö ole ohjausjärjestelmää
3. Toimittajat toimivat kohteissa ilman "lennonjohtoa"

Monet tiedotusvälineet lähettivät STT:n mukaan Jokelan koulumurhien seurantaan ja raportointiin kokemattomia toimittajia ja antoivat heille ohjeita, joista ei ollut apua kriisipaikalla.

Parhaan evästyksen sai toimittaja, joka sai toimittaja, jolle sanottiin, että "ole mieluummin liian varovainen", kertovat mediatutkijat. Useissa toimituksissa ohjakset eivät olleet kenenkään käsissä.

1. Sokkitilassa olevia ei sovi haastatella
2. Mutta, miten kokematon toimittaja selvittää sokkitilan?
3. Vuosikymmenien kokemus ei auttanut toimittajia arvioimaan tsunamin jälkeen, kuka on shokissa

Tsunamin jälkeen rauhallisesti ja asiallisesti käyttäytyneitä henkilöä oli haastateltu. Seuraavana päivänä haastateltava oli romahtanut täysin. Haastattelutilanteessa henkilö oli vastannut kysymyksiin "loogisesti" ja käyttäytyminen oli ollut järkevää.

Median verkkoasiamiehillä ei ollut aikaa ryhtyä tekemään kokonaissuunnitelmaa. Tapahtumat vyöryivät ja toimittajat yrittivät pysyä mukana kovassa kyydissä. Mediat tuottivat tilanteesta varsin samanlaisia uutisia.

Jokela oli ensimmäinen iso suomalainen tapahtuma, jossa "verkkouutisointi nousi keskeiseen asemaan ja aiheutti keskimääräistä suurempaa reaaliaikaisuuden paineita toimituksille".

1. Onko nopeus keskeisin asia?
2. Keitä nopeus palvelee?

Uhrilukujen edestakainen vaihtelu lisäsi vaikutelmaa tilanteen kaoottisuudesta. Kriisiuutisoinnin pelisäännöt eivät olleet selviä:

1. Viranomaiset
   
2. Kriisiauttajat
3. Journalistit

Jokelan opetuksena näyttää olevan, että kriiseihin voidaan valmentautua. Median täytyy laatia selkeät kriisityöohjeet ja keskustella aiempien kriisien kokemuksista.

Pitäisikö blogeja ja uutta mediaa pelätä?

Sähköinen media tarjoaa näkyvyyden pienille ja tuntemattomille yrityksille. Sosiaalisen median lupaukset ovat tätäkin suuremmat. Yritys voi rakentaa kumppanuuksia H. Moilasen verstaasta maailman ääriin, jos niin tahtoo.

Mutta monet yritykset ja yrittäjät suhtautuvat yhä mediaan pelon sekaisin tuntein. Blogit, Facebook, Jaiku, Twitter ja sosiaalisen median alustat on valtaosalle yrityksiä vierasta maaperää. Miten niihin pitäisi suhtautua?

Julkisuutta halutaan säädellä ja kontrolloida. Mitä jos kerron yrityksestä liikaa? Vaihtoehtona on kertoa niin vähän ettei siitä ole vastaavaa hyötyä.

Verkkokeskusteluissa epäonnistunut tuote tai palvelu saa kuulla kunniansa. Aina julkisuus ei ole myötäkarvaa silittävää. Pitäisikö isoa pahaa mediaa pelätä?

Miltä näyttää kolikon toinen puoli? Mitä kaikkea näkyvyys ja julkisuus voi tuoda tullessaan? Jatkan teeman käsittelyä

Dagens Industri teki verkkotulosta

Ruotsalainen Dagens Industri -lehti (DI) teki tolkuttoman hyvän tuloksen verkkolehdellään.

Ruotsin ainut talousuutislehden erillinen verkkolehti di.se liiketulosprosentti oli viime vuonna huimat 45 prosenttia.

Liiketulos 4,7 miljoonaa euroa oli emoyritys Dagens Industrin mukaan enemmän kuin kilpailijoiden nettilehtien yhteenlaskettu liiketulos.

Di.se:n toimitusjohtaja Martin Ahrend arvioi, että heidän nettilehtensä on Ruotsin kannattavin mediayritys.

Dagens Industri teki viime vuonna myös erittäin hyvän liiketuloksen, joka oli 22 miljoonaa euroa. DI-ryhmän tulos on 26 miljoonaa euroa.

Suomessa kirjoitetaan, että nettilehdillä ei vielä voi tehdä rahaa. Esimerkki Ruotsista kuitenkin osoittaa, että mediamaailman uudet tuulet voivat kohta puhaltaa myös piskuisen Suomen yli.

• Dina Pengar nettilehti teki 10 % tuloksen eli 1,2 miljoonaa euroa
• Di.TV on vielä tappiollinen eli miinusta kertyi noin miljoona euroa
  

Iltapäivälehdet menevät online

Iltapäivälehdet ovat oivaltaneet, mihin suuntaan maailma on kallellaan. Ne ovat kulkeneet suunnannäyttäjinä monissa asioissa kuten:

1. henkilöityminen
2. viihteellisyys
3. keventyminen

Seuraavaksi vuorossa on keltaisen lehdistön siirtyminen verkkoon. Loppuvuona IS:n verkkosivut työnsivät kiihtyvällä tahdilla tavaraa ilmaiseksi verkkoon.

Verkkovierailuja seuraavan TSN-Gallupin tilastot kertovat, että iltapäivälehdet ovat menestyneet riskistrategiassaan. Viikoittain niiden sivuilla käy keskimäärin jo runsaat miljoona lukijaa, yli sataviisikymmentätuhatta päivässä.

Se on miltei saman verran kuin ne myyvät painettua lehteään. Esimerkiksi Ilta-Sanomat tarjosi Yhdysvaltain esivaalihuumassa toista sataa ulkomaan uutista perjantaina 4.2.2007 kaikkien kotimaan sähkeiden, viihde- ja urheilu-uutisten sekä muun media-aineiston ohessa.

Runsas nettitarjonta kostautuu printtilehden myynnissä. Vuodenvaihteen juhlakaudella molempia lehtiä myytiin 50 sentin eli yli 40 prosentin alennuksella. Virallisia myyntilukuja eivät tiedä kuin lehdet itse, mutta tarjoukset kielivät painetun lehden kasvavista menekkivaikeuksista.

Yhtiö on mediataloille hankala: maksavien lukijoiden lisäksi ne menettävät verkossa mainostuloja, sillä vaikka nettimainonta kasvaa, sen tuotto on lapsenkengissä. Ilmoitushinnat verkossa ovat vain murto-osa printtilehteen verrattuna.

Netin syöväreissä iltapäivälehdet yrittävät voittaa lähes hinnalla millä hyvänsä yleisön kiinnostuksen. Jos verkkolehti vetää lukijoita, niiden houkuttelemina ilmoittajien toivotaan tulevan perässä.

Kukaan ei vain tiedä, koska, miten tai millä hinnoin.

Muu media tunkee tiennäyttäjien vanavedessä nettiin. Kotimaisista mediajäteistä vain MTV3 päihittää niukasti iltapäivälehdet, mutta esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat saavat tyytyä viikossa yleensä alle miljoonaan kävijään.

Yle satsaa yhä enemmän nettipalveluunsa, mikä hermostuttaa kaupallisia kilpailijoita. Lupamaksuvaroin se saattaakin ylivertaisen arkistonsa avulla rakentaa vaikeasti voitettavan portaalin.

Sanomalehdistä ani harva on löytänyt verkkoyleisön. Taloussanomat ja Kauppalehti kirjauttavat parinsadan tuhannen kävijän luvut. Sanoman Taloussanomat on varsinainen uuden median koelaboratorio.

Kannattamaton sanomalehti lakkautettiin ja nyt tulosta yritetään tehdä pelkän verkon varassa. Vapaaehtoisten irtisanoutumisten jälkeen Talsaan jäi peräti 40 työntekijää - enemmän kuin yhdenkään toisen välineen nettijoukkoihin.

Jos on verkkomaailma hakusessa isoilla, pienillä se on hukassa. Maakuntalehdistä vain muutama yltää yli sadantuhannen haamurajan. Kärjessä ovat journalistisesti vahvat Kaleva ja Aamulehti.

Erityisen vaikeaa on aikakauslehdillä, sillä vain erikoislehti Mikrobit näyttää kunnolla kiinnostavan nettiyleisöä. Suomen Kuvalehden varttunut lukijakunta ei juurikaan surffaa netissä.

Uusi Suomea käy heidän oman ilmoituksensa mukaan lukemassa 70 000 nettiaktivistia. Jos luku on oikea, US kipuaa kepeästi kymmenen seuratuimman verkkosanomalehden joukkoon.

Uuden Suomen startti on ollut vaikea: vanhalta brändiltä odotettiin uutta, mutta saatiinkin vanhaa. Verkkosivu muistuttaa kuollutta ja kuopattua paperilehteä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Tasapano painetun ja sähköisen sanan välillä heilahti syksyllä 2007, kun Jokelan kouluammuskelu veti uutisnälkäiset nettiin.

Jokelan tiedontarve havahdutti mediatalot uuteen todellisuuteen.