Työpaikkakiusaamisen lyhyt oppimäärä 6T analyysillä

Kiusatuksi voimme joutua kaikki, sinä, minä ja Hentun Liisa. Kiusaajaksi voimme nousta huomaamatta; tahtomattamme.

Kiusatun tukijat kaikkoavat pelin kovetessa. Useimmiten vaikenemme, seuraamme valtapelejä sivusta, pikaista lopullista ratkaisua toivoen.

Harva meistä rohkenee mennä väliin, vaikka kadulla potkittaisiin mummoja tai äijiä. Emmehän hevillä sekaannu naapuriperheen raivonpuuskiinkaan.

Itsesuojeluvaisto neuvoo vaikenemaan ja vetäytymään takavasemmalle.

Ajattelemme, että puuttumattomuus on viisasta; emme halua pahan mielen tartuntaa.

Työpaikan ihmissuhteet ovat yhtä hankalia kuin avioliitotkin. Kaikki avioliitot eivät onnistu.

Organisaatioissakin potkujen antaminen on (ehkä) viimein vaihtoehto, jos pomo ja alainen eivät mahdu samaan organisaatiolaatikostoon. Kuka lähtee ja ketkä jäävät, on jo toinen juttu.

Käytän 6T-analyysiä (TIETO TUNNE TAHTO TAVOITE TOIMINTA TAITO) yhden fiktiivisen työpaikkakiusaamistapauksen (ison möykyn) purkamisessa.

Jokainen voi tehdä vastaavanlaisen analyysin omasta työyhteisöstään.

TIETO

Organisaatio: hierarkkinen, kirjalliset toimenkuvaukset, selkeät käsky- ja komentosuhteet.

Kiusattu: osaava, hyvin koulutettu, urasuuntautunut, ahkera, oma-aloitteinen, toimelias, luova, monessa mukana, sanavalmis, joskus briljantti, toisaalta hankala.

Alussa: kaikki hyvin, uusiin haasteisiin tartutaan, projekteja käynnistetään, mutta jokin menee pieleen, jää vaivaamaan, mutta kissaa ei nosteta pöydälle (vielä).

Kiusaaja: vahva vallanpitäjä, osaava, kunnianhimoinen, tottunut käskemään ja arvostaa nöyriä uurastajia (kiltit tytöt, tottelevat lapset, alistuva vaimo,  hellä rakastajatar on jokaisen miehen unelmissa…).

Elämäntilanne: taustamuuttujina voivat olla osapuolten yksityiselämän  muutokset: avioero, rakastuminen, läheisen menetykset, sairastuminen, raskaus, lapsen syntymä, avioliitto, läheisten synnyttämät surut ja murheet.

TUNNE

Arvostuksen puute: minusta ei välitetä, työlläni ei ole arvoa, minut on pantu syrjään, tunnen itseni arvottomaksi ja tarpeettomaksi.

Hyväksyminen: erilaisuutta ei hyväksytä, on pysyttävä ruodussa ja toteltava käskyjä.

Riittämättömyys: mikään ei riitä, kaikki menee pieleen, rintaa pistää ja potuttaa.

Vihamielisyys: vastakkainasettelu kärjistyy, vihamieliset tunteet nousevat pintaan, ristiriidat tuodaan päivänvaloon ja julkisuuteen.

TAHTO

Yritetään yhdessä: sovitteluyritykset eivät onnistu, tiet erkanevat ja korjausyrityksistä luovutaan, olkoot!

Ratkaisun hakeminen: osapuolet ajattelevat, että nyt saa riittää, tähän on saatava ratkaisu, järeämmät aseet otetaan käyttöön, juristit, työterveyslääkärit, terapeutit ja valtarakenteen edustajat astuvat kuvaan.

TAVOITE

Muutokset: rakennemuutoksen pikainen läpivienti estää tai jarruttaa luovien ongelmanratkaisutilanteiden syntymistä, ongelmavyyhti puuroutuu, uusia vaihtoehtoja ja ulospääsyteitä etsitään, mutta ratkaisuun viemisestä luovutaan.

Aikapaineet: tiukat tavoitteet, tulosta tehtävä nopeassa tahdissa, kriisipesäkkeitä siellä täällä, resurssipula vaivaa; nyt tämä riittää!

Vaimentaminen: ongelmat lakaistaan maton alle, ongelman kohde sysätään syrjään, pahan poistamiseen pyritään vaikenemalla ja usein tämä strategia toimii odotetusti.

TOIMINTA

Kohtaaminen: alkuperehtymisen jälkeen kohtaamiset vähenevät, hymy hyytyy, kinastelujen jälkeen etäännytään, murjottaminen muuttuu mykkäkouluksi, ei enää tervehditä neukkarissa, kahviautomaatilla, kaupungilla tai käytävillä.

Suuttumus: paha mieli hakee purkautumistietä, jossain vaiheessa suuttumuksen osoittaminen yleistyy, riita tulee julki.

TAITO

Juridiikka: juridinen ratkaisu tuntuu ensin hallinnollisesti helpolta.

Poliisi: työpaikan ihmissuhdeasiat tai valtapyrkimykset eivät ole tutkinnallisesti helppoja, tunteita, taitoja ja vääriä tekoja on vaikea mitata ja osoittaa toteen.

Työkaverit:  kamppailu sivusta katsovat eivät välttämättä käsitä, miten tässä näin kävi, seuraamme prosessia ihmetellen, ahdistuen, peläten, kuka on seuraavana vuorossa?

Media: syrjityksi itsensä kokenut vie kamppailun turuille, torille, lehdistöön ja sosiaaliseen mediaan (esim. Hilkka Ahde), kansalaiset yrittävät tarttua tarjolla olevaan tappeluun. Yleensä vahvempi osapuoli vetäytyy joko voitontuntoisena tai ahdistuneena julkisuudelta piiloon (juristin neuvomana).

Kiusattu: kiusattu tai erotettu astuu ulos “pelon ja pimeyden valtakunnasta”, saa uutta energiaa ja voimaa, kun edes joku kuuntelee. Uhkailut eivät enää pure ja nyt maksetaan potut pottuina ja vähän läskisoosia väitetyn kiusaajan silmille.

Oppiminen: jossain vaiheessa oivaltajan “lamppu syttyy”, joku tajuaa, että tässähän luodaan uutta osaamista, on tilaisuus oppia ja kehittää parempia työyhteisöjä tulevaisuudessa. Ristiriidan ratkaisemiseen on aina lukuisia mahdollisuuksia. Luovia ratkaisuja peliin!

Kohtaaminen: ongelman kohtaaminen tapahtuu uudella tasolla: raastuvassa, juristien laatima rauhan- ja vaitiolosopimus allekirjoitetaan, kiusattu kirjoittaa kirjan, ryhtyy luennoitsijaksi, tämäkään oppi ei välttämättä ojaan kaada, elämä jatkuu, häpeästä ja vihasta voi päästä eroon terapiassa, organisaatiokin tervehtyy, johtajia tulee ja menee, virheitä tehdään jatkossakin, aika parantaa haavat, mutta rumaa jälkeäkin syntyy (Wall-Street ampuja, koulukiusatut, syrjään sysättyjen äärimmäiset henkilökohtaiset ratkaisut).

Syyllisyys: jokainen meistä voi kehittyä kiusaajaksi tai joutua kiusatuksi, joten ollaan tarkkoja tässä ja nyt, sekä tulevaisuudessa. Vitsit ja humoristiset herjaukset sosiaalisessa mediassa voivat helposti johtaa kierteeseen, jonka vaiheiden purkua olen tässä yrittänyt. Syyllisyyden tunne on kohdallaan, jos tuntuu siltä, etten tehnyt asialle mitään, vaikka varhain huomasin, miten homma meni vituroilleen.

Win-Win: työhyvinvoinnin näkökulmasta olisi parasta, että sovittelu johtaisi molempien osapuolten kokemaan voittoon. Vihanpito syö ihmistä, ratkaisemattomat ristiriidat nakertavat henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Kestävään rauhaan päästään luovan kohtaamisen ja sopimisen kautta. Sotatilan purkamisen kannalle asettunevat organisaation sisällä työskentelevät: riita poikki, olkaa kiltisti, se on kivempaa kaikkien kannalta.

Suuret menot eivät kaataneet Novaa

Nova Groupin edustaja uudistaa talousteoriaa tulkinnallaan, että suuret menot ja vaalirahoitustuet eivät kaataneet Novaa ja Nova Groupia. Aikaisemmin konkursseista on voinut syyttää sydämetöntä verottajaa tai herkkänahkaisia velkojia, mutta Antero Merisalon mukaan seitsemän johtavan novalaisen konkurssirikossyyte johtuu poliisin  “mielikuvituksesta”.

Minusta Merisalon ajatus on mielenkiintoinen ja siksi asian pohdintaa pitää jatkaa. Keh. Maa. Suo –yhdistyksen lahjoituksilla Suomeen saatiin porvarihallitus. Novan 100 000 – 400 000 euron panostus ei mennyt harakoille, koska sen jälkeen Suomi on syössyt lamaan ja sieltä nouseminen ei ole mahdotonta, mutta perin toivotonta kuitenkin.

Suomi tarpoo nyt niskojaan myöden velkasuossa. Valtio ottaa velkaa tuhansia kertoja enemmän kuin Nova. Samalla tavalla se panee veronmaksajat - siis meidät - suurten menojen maksumiehiksi. Velkaantumisen ideana on, että ökyrahaedustajien pullakahvit eduskunnan kuppilassa edelleen jatkuisivat ja etteivät virkamiehet ja -naiset nälkää näkisi. Ehkä poliisikin kuuluu pullamössöporukkaan.

Novaa syytetään konkurssirikoksesta, mutta lahjuksen vastaanottajat eivät poliisin mukaan ole syyllisiä. Tämäkin osoittaa luovaa ajattelua ja ennustaa Suomen nopeaa siirtymistä Luovaan Talouteen. Minusta lahjonnan vastaanottajien vastuuta pitäisi laajentaa, kun avokätinen auttaja joutuu vaikeuksiin. Onhan se kelvotonta, jos isänmaan ystävät pannan telkien taa ja poliitikot pesevät likapyykkinsä lahjapesukoneissa, matkustavat Nova-lipuilla, ostelevat sohvia Nova-alennuksilla, kuuntelevat 60-vuotuisjuhlissa Nova-artisteja, kompastelevat lautakasoihinsa, rakentavat ARA-asuntoja ja seitsemän seinähullua talousneroa laitetaan kiven sisälle.

On se niin väärin. Minusta parasta olisi rakentaa häkki eduskunnan ympärille, jotta rikos ja rangaistus eivät kääntyisi yhteiskunnassamme päälaelleen. Puhemies Niinistö työpaikkaterrorisoisi häkkipuluja ja –puudeleita, kunnes joka ikinen pyytäisi eroa tehtävistään ja siirtyisivät lopulta matalapalkkatehtäviin kansakunnan kaatopaikoille. Paskaduunia pitää olla riittävästi tarjolla tämän näytelmän varsinaisille rosvoille. 

Ajatus saunan taakse viemisestä elää!

Tietoviikko: Missä olet kasvuyrittäjä?

Tietoviikko: Missä olet kasvuyrittäjä?: "Etlan tutkimuksen mukaan it-teollisuudella alkaa olla jo merkittävä rooli suomalaisessa kansantaloudessa. Sen osuus bruttokansantuotteesta on parin prosentin luokkaa, mikä on samaa kokoluokkaa kuin rahoitus- tai televiestinnän osuus. Ohjelmistoala haukkaa tästä kakusta noin puolet.

Eikä siinä kaikki: kaikkien muiden suomalaisten toimialojen menestys on lujassa linkissä tietotekniikkateollisuuden menestyksen kanssa. It:llä on merkittävä tehtävä eri toimialojen tuottavuuden parantamisessa. Suomalaiset ovat innovatiivista kansaa, ihan totta. Ohjelmistoalalle syntyy myös enemmän yrityksiä kuin muille aloille. Sekin kuulostaa hyvältä. Mutta, mutta.

Ohjelmistoja kehittävät yritykset ovat Suomessa pienempiä kuin muiden alojen yritykset. Pienet softapajat eivät ole varteenotettava it-kumppani tietojärjestelmiään viilaaville suurille tai edes keskisuurille yrityksille. Eli kasvua kaivataan kuumeisesti.

Kasvun esteitä on pohdittu paljon. Ja syitä on löytynyt useita. Pulaa on rahasta ja liiketoimintaosaamisesta. Ja vaikka mistä. Kaikista painavin sellainen, ja sellainen jota ei voi rahallakaan ostaa, on kuitenkin puute yrittäjähenkisyydestä. Pienen pajan pyörittäminen omin voimin kyllä onnistuu, mutta kasvu on suomalaiselle ohjelmistoinsinöörille kauhistus."

Helge: Kasvun rahoittamiseen ei ole helppa yhtälöä. Pankit eivät luota aineettomiin vakuuksiin ja vaihtoehtona on usein tulla suurempia syömiksi ja sen jälkeen sarjayrittäjä lähtee perustamaan uutta pajaa.