Innovatiivisten yritysten kaupallistaminen vaatii rahaa. Mutta mikä tekee innovaation kehittäjän riski- ja pääomasijoittajan kannalta kiinnostavan? Uuden maailmoja syleilevän yrityksen kassaa pitäisi paisuttaa tulevia investointeja ja kansainvälistymistä varten.
Keksintöjen kehittäjät eivät välttämättä näytä fantastisia numeroita menestystarinan alkuvaiheessa. Sijoittajat ovat kuitenkin sekä varovaisia että kärsimättömiä tulosten suhteen. Hitaasta tuloskehityksestä harvat innostuvat ja suurista riskeistä tuskin kukaan riemastuu.
Tässä sitä on ongelmaa purtavaksi. Nokian kaltainen tuloksentekokone lataa pöytään huipputuloksia vuodesta toiseen, joista riittää jaettavaa myös omistajille ja sijoittajille. Start-up innovaattori lataa Powerpointilla seinälle unelmakuvia unelmatehtaista, jotka vuolevat kultaa “sit kun”.
Innovaattoriyrityksen voitonjakoon pääsee vasta vuosien kuluttua. Nokian likvidit varat olivat vuoden vaihteessa 11,8 miljardia euroa. Keksijä-yrittäjä-innovaattorilla on korkeintaan tuulen huuhtoma lompakko takataskussaan.
Suomeen puuhataan innovaatioyliopistoja, teknologian puuhamaita, hautomoita lienee joka kylässä, erinäisiä tuki- ja rahoitusluukkuja on niin paljon, että harva kaikkia löytää ilman GPS navigaattoria. Sitra, Tekes, TE-keskus, Finnvera, Keksintösäätiö, alueelliset ja paikalliset riskisijoitusyksiköt ja tietenkin pääomaa tarjoavat pankit.
Ilman vakuuksia ja näyttöjä innovaattori joutuu kiertämään luukulta luukulle, ja aina tarjotaan samaa kaavaa: Business Plan, markkinatutkimus, kumppanit jonoon, kerää toimiva johto, tee sitä, hanki referenssejä jne.
Keksijä-innovaattori-yrittäjä kiertää seminaareissa, kuuntelee konsultteja, yrittää myydä vimpaintaan + palveluaan vasemmalle ja oikealle alihintaan. Haaviin tarttuu alussa referenssikohteita ja pilottitoimituksia, koe-eriä ja heikkokatteista näennäis-hankkeita. Näyttöjen saamisen kierteessä kassa tyhjenee entisestään.
Uusien tuotteiden ja palvelujen lanseeraamiseen pitäisi palkata osaavia ihmisiä, johtoryhmää tulisi vahvistaa, ideoita innovaattorilla riittää, tuotekehitystä olisi jatkettava ja piloteista saadut palautteet pakottavat parannuksiin. Kierrettä on niukoilla resursseilla toimivalle usein mahdoton hallita.
Silti oravanpyörässä on pakko pyöriä, poiskaan ei pääse. Ken on leikkiin lähtenyt, joutuu myös leikin kestämään. Järisyttävät tulosluvut, muhkeat osingot omalle työpanokselle ja kassassa lilluvat miljoonat ovat haaveita vain. Arjen täyttävät nousevat laskupinot. Tilauskirja ammottaa tyhjyyttään. Ja silti hankkeessa voi olla siemen johonkin paljon suurempaan.
Isot volyymit, massatuotanto, skaalaedut ja koko tuotantoketjun tiukka hallinta olisi se resepti, jolla start-up innovaattorikin jonain päivänä käärisi rahaa liiveihinsä. Laiha lohtu on, että tuhannet kohtalontoverit kamppailevat samojen kysymysten parissa.
Monilla teistä on varmaan omakohtaista kokemusta yrittäjyyden alkuvaiheen ja innovaatioiden lanseerauksen vaikeuksista. Näen omassa työssäni ajoittain näitä kuolemanlaaksossa kamppailevia ja haluaisin avata keskustelua tämän innovaatiointoilun ja luovan talouden varjoon jäävästä uurastuksesta.
Menestystarinoista kerrotaan ja viisastellaan, mutta synnytystuskissa rimpuilevan uuden luojan vaikeuksista vaietaan visusti. Mikä neuvoksi? Miten saisimme viisasta rahaa nykyistä helpommin keksijöiden ja kehittäjien käyttöön? Riittäkö se, mitä Tekes, Sitra ja TE-keskukset tekevät?
Onko tarjolla muita rahoitusinstrumentteja? Ja miten alkuvaiheen outsiderit, viisaat rahoittajat ja ohjaajat voisivat nykyistä paremmin löytämään toisensa?
