KUVA: MTV (12.3.2012)
Työpaikoilla tapahtuu: Loviisalla on Hilkka Ahde / ATK tavoin oma työpaikkakiusaamistapaus. Näyttävästi aikoinaan 2000-luvun puolivälissä elinkeinopäälliköksi valittu Tiina Keskimäki joutui kuntafuusion (Loviisa, Lapinjärvi, Ruotsinpyhtää, Liljendal) johtajapelin rattaisiin. Hänen asemansa elinkeinojen kehittämisen johdossa aleni päälliköstä elinkeinovastaavaksi ja lopulta kenkää saatuaan kilometritehtailijaksi.
Olen keskustellut asiasta LOVIISAN SANOMAT FB-ryhmässä. Huomaan, ettei “kuumaa perunaa” juurikaan kosketella tai kommentoida. Aihe on silti kiinnostava, vaikka Lovari ja Östra eivät ole prosessin vaiheita Tiinan mielestä printtisivuillaan käsitelleet. Östran pääkirjoituksessa asiasta kirjoitus: “Krokodiltårarna på Lovisa rådhus”Aihe kiinnostaa minua myös siksi, että työpaikkakiusaamista esiintyy työpaikoilla, mutta kiusaamisen ei puututa ajoissa ja toteen näyttäminen on vaikeaa. Pieni ihminen mankeloidaan prosessissa helposti, valtaosa luovuttaa, antaa oikeuden olla, nielee kyyneleensä ja kietoo itsensä häpeän ja masennuksen suojapeittoon – vuosiksi tai ikuisesti.
- Uppdaterat 29.10.2011 kl. 00.03
- Publicerad 28.10.2011 kl. 23.59
Joka leikkiin lähtee, tarvitsee 1) hyvän juristin 2) tukiryhmän 3) onnea! Sekään ei välttämättä riitä, koska vastassa on voimakas koneisto, jolla on varaa palkata juristeja ja hakea lisäapua työnantajajärjestöistä tai Kuntaliitosta.
Ahteen voitto oli hiuskarvan varassa ja häneltä ei puuttunut poliittisia tukijoita. Media ehti leimata Hilkan alkoholistiksi, pyrkyriksi, oman edun tavoittelijaksi. Mitä kaikkea Tiinan maineen mustaamiseksi on keksitty tai kehitetään, kun soppa kuumenee?
Helge V. Keitel: Palaan Tiina Keskimäki asiaan. Tietämättä Tiinan pätevyydestä, lähden siitä, että suur-Loviisa -kuntafuusion yhteydessä lähikuntien kunnanjohtajille piti järjestää johtajien virat, sopivuudesta tai pätevyydestä piittaamatta. Tiina jauhettiin tuhannen päreiksi tässä järjestelyssä. Sokea-Reettakin sen tietää: johtaviin virkoihin valittiin tarkoituksenmukaisimmat henkilöt (kabinettisopimus?). Siitä ei ole pienintäkään epäilystä… vai onko? No nyt käydään oikeutta jostain "pottuilusta" tai sivuseikasta ja pelin politiikkaan kuuluu, että normaalisti Tiinan pitäisi hävitä, hävetä ja poistua takavasemmalle haavojaan nuolemaan. Jostain syystä hän ei ymmärtääkseni suostunut avoimeen järjestelyyn, asettui poikkiteloin, ilmoitti tulleensa loukatuksi. No, nyt käydään tätä prosessia. Poliitikot ovat hyväksyneet kunnanjohtajien sijoittamisen suur-Loviisan laatikoihin. Miten helvetissä poliisit voisivat tutkia tai löytää totuutta asiasta, jollei politikointia julisteta laittomaksi. Samaa paskaa nähdään hallitustasolla, ministeriöissä ja muualla. Selkärankaiset poliitikot voisivat heittää lusikkansa soppaan. Se olisi reilua näin ennen vaaleja, eikö?
Tiina Keskimäki: Yhdistyvien kuntien työntekijöiltä kysyttiin toiveita tulevan toimenkuvansa suhteen ennen uuden Loviisan syntyä 2010 alussa. Olin vanhempainvapaalla ja ilmoitin valmistelutyöryhmälle (koostui kunnanjohtajista) toivomukseni tulla nimitetyksi kehitysjohtajaksi. Valmisteluryhmä ei koskaan vienyt toivettani poliittisen päätöksentekoon. Näinpä minulle tarjottiin elinkeinoasiamiehen tointa, ilman alaisia ja toimialavastuuta. Olin pakotettu ottamaan vastaan elinkeinovastaavan toimen, muuten olisi syntynyt irtisanomisperuste.
- Olen siis ollut tämän prosessin aikana kaksi kertaa vanhempainvapaalla eli työpaikan vaihtaminen ei ole ollut itsestäänselvyys.Kehittämisjohtaja Risto Nieminen jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa. Kehittämisjohtajan pätevyysvaatimuksiin kuului alun alkaen ylempi korkeakoulututkinto. Ex-perusturvajohtaja Sten Frondén ei ehtinyt suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa kahden vuoden määräajassa ja Loviisa joutui palkkaamaan tilalle pätevän. Minut irtisanottiin sairaslomalta ja ilman varoitusta viime marraskuussa (2011). Kehittämisjohtajan pätevyysvaatimuksia alennettiin ja Sten Frondén nimitettiin kehittämisjohtajaksi.
- Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri Helsingin Hankenilta, kirjoittaa Tiina Keskimäki.Tiina Keskimäki lähti rohkeasti penäämään oikeuksiaan verkossa, toi huolensa julkisuuteen, ja leimautui varmaan monen mielestä itsekkääksi pyrkyriksi, joka ei tyytynyt poliitikkojen ja virkamiesten junailemaan kuntaliitoslaatikkoleikkiin.
Duunarin pitää olla NÖYRÄ ja tyytyä osaansa! Tiina meni kylille (tarkoitan Lovarin sivuille) “huutamaan ja valittamaan” (tuomaan hätäänsä julki).
Olen yrittänyt selvittää, kuka tässä on konna ja miten on Keskimäkeä on kiusattu. Onko irtisanominen aiheellinen? Onko pyrkyryys jotenkin hienompaa, jos omaa etua ajetaan poliittisilla kabinettisopimuksilla kuin avoimesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Tässä vaiheessa olen lopullista vastausta vailla, koska toinen osapuoli vetäytyy neljän seinän sisälle. Ehkä ideana on, että Loviisan imagoa tahraava juttu halutaan vaieta kuoliaaksi? Ahde-jupakassa ATK taisi olla suurin menettäjä.
Johtajan tai duunarin pätemättömäksi ja hankalaksi julistaminen on edelleen helppoa kunnissa,virastoissa ja yksityisissäkin työpaikoissa. Pannaan sana kiertämään: virheitä löytyy jokaisen tekemisistä. Mitään tekemättömät ehkä selviävät paremmin?
Tiina Keskimäki: Suomessa on 140 000 ihmistä, jotka kokevat päivittäin vakavaa henkistä väkivaltaa työpaikoillaan. Työsuojeluviranomaisten metodit valvoa asiaa ovat viime vuosituhannelta. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue siirsi viime vuonna vireille tulleesta 400 tapauksesta poliisin esitutkintaan vain 4 kpl eli 1%. Näistä yksi oli kuuluisa Ahde/Räty/AKT-tapaus, joka todellakin edustaa vain jäävuoren huippua. STM:n työsuojeluosaston päällikkö Leo Suomaan viesti eduskunnan Pikkuparlamentissa maaliskuussa järjestetyssä tilaisuudessa oli "tehtävänämme ei ole täyttää Suomen vankiloita". Noh, itse olen vakaasti sitä mieltä, että henkinen väkivalta niin kotona, kouluissa kuin työpaikoillakin täytyy sanktioida kunnolla ja tekijät täytyy saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Muuten tätä terroria ei saada koskaan loppumaan.
Helge V. Keitel: En tunne tämän prosessin yksityiskohtia, siksi voin riehua porsliinikaupassa ;) Tunnen Stenan ja hän on mukava mies. [Tiinan olen tavannut muutaman kerran Face-to-Face]. Perustan kommentointini poliittisen ja pätevyysvalinnan pohjalle. Tiinan asema oli ehkä alunperin vahva, mutta Product Price Place Promotion Politics Process kaavassa Tiina on tietenkin hätää kärsimässä. Jokainen asioita tunteva tietää: Tiina on ulkopuolinen ja asemaansa puolustavana "hankala tyyppi", eikö? Ei muuta kuin mäkeen… Näin äijien kesken, muijat ovat hankalia. Stena on varmaan helpompi alaisenakin. Sorry, Stena! (ei sun vika) Hän on toiminut Itä-Uudellamaalla (Loviisan seudulla) pitkään ja tiesi, miten kuntafuusiossa pitää toimia.
Kielipoliittisestikin Stena voittaa Tiinana, joka lienee ruotsinkielentaitoinen. Mutta "alkuperäinen" ja "bussin tuoma" eivät ole pikkupaikkakunnilla samalla viivalla. Hyvä, että näitä kuntafuusioiden valuvikoja pengotaan. Oikeuslaitoskin tietää, että nämä ovat "shit happens" ja yrittävät päästä niistä eroon, koska kohta niitä tulee valtavasti lisää. Poliitikot, ottakaa nyt ohjakset käsiin ja saneeratkaa puljunne ennen uusia liitoksia!
Tiina Keskimäki: Juu, Stena on oikeinkin mukava mies, valmistelimme Stenan ja Vaittisen Antin kanssa hyvässä yhteistyössä Loviisan kuntafuusiosopimuksen kehittämispalvelujen osuuden. Lisäksi Stena tuki minua aikoinaan vahvasti kun pyrin RKP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi.
Näinä kuntafuusioiden aikoina onkin mielenkiintoista miten toimitaan kun kaikille kunnan työntekijöille suodaan viiden vuoden irtisanomiskielto. Loviisan tapauksessa kohdallani se olisi ulottunut vuoden 2014 loppuun. Toivottavasti Arkadianmäellä todellakin herätään näihin fuusioiden valuvikoihin tai muuten ollaan vuoden kahden kuluttua todellisessa liemessä.
PS: Päätin kirjoittaan Tiina Keskimäen tapauksesta, koska tiedän, että näitä juttuja on paljon maassamme. Valtaosa luovuttaa, alistuu nöyrästi kohtaloonsa, nielee ylpeytensä ja antaa häpeän mustata mielensä. Taistelijoita on harvassa, voittajasta on vaikea tässä vaiheessa lyödä vetoa. Mitä mieltä sinä olet?
17 kommenttia:
Suurkiitokset Helge rohkeasta blogistasi. Olen yrittänyt tuloksetta saada tätä tapaustani ja yleisemminkin henkisen väkivallan esiintymistä suomalaisilla työpaikoilla julkisuuteen jo pidemmän aikaa. Onko niin, että tätä "Pandoran lipasta" ei kukaan halua aukaista?
On monta tekijää:
1. ihmiset pelkäävät
2. kiusaamista katsellaan sivusta
3. pienillä paikkakunnilla ei ole vaihtoehtoja
4. suurin osa meistä on nöyriä ja alistuvat kohtaloonsa
5. toteen näyttäminen on vaikeaa
6. kohteeksi joutuneet ovat usein niin voimattomia, ettei vastatoimiin ryhdytä
7. moni kokee syyllisyyttä: mun oma vika!
8. harva jaksaa lähteä käräjöimään
9. työnantajat vaientavat sopimuksilla ja uhkauksilla
10. ongelma ei näy, siitä ei puhuta, harvoilla on kanavia ja keinoja edes ongelman kartoittamiseen
Työpaikkakiusaamisen tai -häirinnän tunnistamisen ja toteennäyttämisen ei pitäisi olla niin vaikeaa kuin se todellisuudessa on. Työsuojeluhallinnon julkaisussa ”Työsuojeluoppaita ja ohjeita 42, Epäasiallinen kohtelu” todetaan, että ”Epäasiallinen kohtelu on yleisen hyvän tavan, työvelvollisuuksien tai lain vastaista käyttäytymistä toista kohtaan työssä. Se on useimmiten järjestelmällistä ja jatkuvaa, toista alistavaa tai loukkaavaa toimintaa, joka ilmenee tekona tai laiminlyöntinä.”
Siis jo yleisen hyvän tavan vastainen käyttäytyminen toista kohtaan työssä - jos siitä aiheutuu työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa - on työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittamaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua ja työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi. Jos työnantaja laiminlyö tuon velvollisuuden, menettelee tämä rikoslain 47 luvun 1 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä tavalla ja työsuojelun valvontalain 50.1 §:n mukaan ”työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten”.
Ainoa poikkeus tuosta ehdottomuudesta ”on tehtävä…” on se, että ”tekoa on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleinen etu vaadi ilmoituksen tekemistä”. Siis olosuhteet huomioon ottaen vähäinenkin teko tulee ilmoittaa poliisille, jos yleinen etu sitä vaatii. Jos työntekijän terveydelle on jo aiheutunut haittaa, ei tekoa voi mitenkään pitää vähäisenä ja ainoa lain sallima toimenpide työsuojeluviranomaiselta on ilmoituksen teko poliisille esitutkintaa varten.
Viimeisen viiden vuoden aikana Uudenmaan työsuojelupiiriin (2007-2009) ja Etelä-Suomen alue-hallintoviraston (ESAVI) työsuojelun vastuualueelle (2010-2011) on tullut yhteensä noin 1800 asiakasaloitteista yhteydenottoa häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta. Niistä yhdessätoista (11) tapauksessa työsuojeluviranomainen on tehnyt ilmoituksen poliisille esitutkintaa varten. Se on keskimäärin 2 ilmoitusta/vuosi. Nuo luvut ovat peräisin ESAVIn julkisista raporteista, esimerkiksi http://www.tyosuojelu.fi/upload/Raportti_TYHY_valvonta_2011.pdf .
Kysymys kuuluu: Miksi noin harva saa asiansa poliisille lakia valvovan viranomaisen toimesta? Vastaan heti saman tien; lakia valvova viranomainen ei noudata lainsäädäntöä. Perustelen väitettäni myöhemmin.
Veijo Turunen
Veijo Turunen, kiitos asiantuntevasta kommentistasi. Usein kiusattu on kuitenkin reaktiovaiheessa niin heikoilla, että pystyy vain itkemään tai kuiskaamaan "Auttakaa!"
Siinä vaiheessa ymmärtäjät ja kuuntelijat ovat saattaneet jo kääntää selkänsä.
Noinhan se usein on. Siksi pidän tärkeänä lähteä toimimaan hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun oma jaksaminen on tyystin loppu.
Työsuojeluviranomaisen tilastoista käy ilmi, että yhteydenotot työsuojeluviranomaiseen häirinnän tai muun epäasiallisen kohtelun tapauksissa ovat merkittävästi vähenemässä. Oma näkemykseni on, että se johtuu vain siitä, että sieltä saa apua vain prosentti pari yhteydenottajista. Vain aniharva uskoo saavansa apua työsuojeluviranomaiselta.
Hyvin monella on siten edessä irtisanoutuminen, irtisanotuksi tuleminen, työttömyys, vakava sairastumnen tai jopa työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen.
Vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle jää noin 8000 suomalaista mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Eri lähteitä yhdistelemällä olen päätynyt arvioon, että heistä vähintään 2500:lla syynä on ollut pitkään jatkuneesta epäasiallisesta ja/tai syrjivästä kohtelusta aiheutunut masennus tai stressihäiriöt.
Nuo ovat karuja lukemia.
Veijo Turunen, kiitos, arvokkaista lisätiedoista. Missä roolissa olet perehtynyt kiusaamiseen ja työhyvinvoinnin heikkouksiin?
Olen käynyt läpi työpaikkahelvetin ja viranomaishelvetin useassa eri viranomaisessa. Pitää olla todellinen jäärä, jos tuon kaiken läpikäytyään pystyy vielä ajattelemaan itsenäisesti, on se sellaista aivopesua.
Lupasin aikaisemmin perustella väitettäni työsuojeluviranomaisen lainvastaisesta menettelystä.
Yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu on perustuslain 6 §:ssä jokaiselle turvattu perusoikeus. Perustuslain 7 §:n 2 momentin mukaan Ketään ei saa... kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Ja vielä perustuslain 10 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan mm. jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.
Perustuslain esikuvana on ollut monessa suhteessa Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS). Siksi johtoa perustuslain tulkintaan on haettava EIS:sta ja sitä konkretisoivasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännöstä.
Morley-tapausta koskevassa päätöksessään (05.10.2004) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa muun ohella, että ”EIT totesi, että mielenterveyttä tuli pitää yksityiselämän olennaisena osana. EIS 8 artikla suojasi henkilön identiteettiä ja persoonallista kehitystä sekä suhteiden perustamista ja kehittämistä muiden ihmisten ja ulkopuolisen maailman kanssa. Mielenterveyden säilyttäminen oli välttämätön edellytys, jotta yksityiselämän suojasta voitiin nauttia tehokkaasti."
Työturvallisuuslain tarkoittama häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu aiheuttaa työntekijälle lähes aina mm. masennusta ja stressihäiriöitä, jotka ovat Kelan mukaan mielenterveyden häiriöitä. Siten edellä esittämäni perusteella on täysin riidatonta, että kun kysymys on syrjinnästä ja/tai häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta, on käsillä perustuslain 21 §:n tarkoittamat oikeuksia (perus- ja ihmisoikeudet) ja velvollisuuksia koskevat asiat.
Kun laissa puhutaan velvollisuuksista, sillä tarkoitetaan oikeuskirjallisuuden mukaan sitä, millai-seen kohteluun yksilön on lainsäädännön tai lain nojalla annettujen lakia alemmanasteisten normien mukaan velvollisuus alistua.
Korkein hallinto-oikeus toteaa vuosikirjapäätöksensä KHO:2008:25 perusteluissa muun ohella, että "Perustuslain tarkoituksena on turvata jokaiselle mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakukeinoon eli valitukseen silloin, kun kysymys on muutoksenhakijan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuista oikeuksista ja velvollisuuksista".
On täysin selvää, että työsuojeluviranomaisen toiminta on lainvastaista kun valtaosan tuollaisista oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista asioista ratkaisee tarkastaja - jota ei työsuojelun valvontalain esitöiden mukaan pidetä työsuojeluviranomaisena - tarkastuskertomuksella, josta ei voi valittaa. Kuitenkin perustuslain 21 §:n 1momentin mukaan ”Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi”.
Noin ei kuitenkaan tapahdu, se on raaka tosiasia.
Kirjoitit: ”Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi”.
Noin ei kuitenkaan tapahdu, se on raaka tosiasia.
Onko niin, että kiusaamisen tai epäasiallisen kohtelun toteen näyttämisen vaikeus hankaloittaa myös viranomaisten toimintaa? Prosessit ovat pitkiä ja harva osaa dokumentoida vihjeitä ja vaiheita. On helppoa viitata kintaalla, "sinusta nyt vain tuntuu..." kommenteilla.
Ongelmana on pikemminkin työsuojeluviranomaisen lainvastaisesta menettelystä johtuva oikeuskäytännön puute.
Kun viranomaisen pitäisi antaa oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista asioista (hallintoasiat)perustuslain 21 §:n mukaan perusteltu päätös, josta voi valittaa, niin työsuojeluviranomaisessa tuollaiset asiat ratkaisee pääsääntöisesti tarkastaja tarkastuskertomuksella, josta ei voi valittaa.
Jos tarkastaja tulee selvityksessään johtopäätökseen, että työnantaja on menetellyt lainvastaisesti, hän antaa työnantajalle toimintaohjeen. Jos se ei tehoa tarkastaja antaa kehotuksen ja jos sekään ei tehoa, tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi.
Siis tarkastaja antaa lakia rikkoneelle työnantajalle kaksi mahdollisuutta saada armahdus rikoslaissa rangaistavaksi säädetystä teosta. Juuri tuosta syystä ei ole syntynyt oikeuskäytäntöä.
Tuollainen menettely on myös työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 50.1 §:n vastaista, sillä sen mukaan "Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain (39/1889) 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten". Tuosta säännöstä on poikkeuksena vain vähäisyysperuste, joka ei voi tulla kysymykseen, jos terveydelle on jo aiheutunut haittaa tai on olemassa ilmeinen vaara, että niin tapahtuu jos lainvastainen tila jatkuu.
Työsuojeluviranomainen on varmasti ainoa viranomaistaho Suomessa, jonka toiminnassa tehdyistä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista ratkaisuista ei voi valittaa.
Kiusatun optiot ovat vähissä: katso tämän päivän postaukseni kovasta yhteiskunnasta.
Työpaikkakiusaaminen ja siitä aiheutuvat mielenterveysongelmat
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120223/urn_nbn_fi_uef-20120223.pdf
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/163716-poliisi-epailee-elinkeinopomo-koki-tyosyrjintaa
Nyt on kuntavaalit käyty. Loviisan kaupunginhallituksessa irtisanomisestani päättäneet RKP:n ja SDP:n edustajat uusivat valtuustopaikkansa. Keski-Uudenmaan poliisi siirtää keissini syyttäjälle syyteharkintaan. Onko tämä oikeudenmukaista?
Hei, olen ollut kovasti kiinni arjen ja duunin pyörittämisessä, mutta palaan kohta kommentoimaan. - Helge
Sain tänään tietää Keski-Uudenmaan poliisin tutkijalta, että Loviisan kaupunginhallitusta ei ole kuulusteltu työsyrjintärikosasiassa.
"Kysymykseen Loviisan kaupunginhallituksen jäsenten kuulemisesta vastaan, että saamani tiedon mukaan kaikki kuulustelut, jotka on tehty, on liitetty esitutkintapöytäkirjaan. Muita kuulemisia ei ole. Minna Mertjärvi."
Esitutkintapöytäkirjassa on vain hallintojohtaja Masarin, ex-henkilöstöpäällikkö Uusitalon ja eläkkeelle jääneen kehittämisjohtaja Niemisen kuulustelupöytäkirjat.
Miksei niitä kaupunginhallituksen jäseniä, jotka päättivät irtisanomisestani ole kuultu, vaikka työsuojeluviranomainen kehotti poliisia näin tekemään?
Kuka tätä rekeä oikein vetää? Kenen etuja tämä palvelee? Jos olisin kaupunginhallituksen jäsen, olisin todella huolissani oikeusturvani toteutumisesta.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/163716-poliisi-epailee-elinkeinopomo-koki-tyosyrjintaa
Lukekaa kommentit, please.
Työsuojelutarkastuksen toimintaohjeet ja varoitukset eivät ole vaihtoehtoisia toimia esitutkintaan lähettämiselle vaan rinnakkaisia. Kun tapauksessa on syytä epäillä rikoskynnyksen ylittyneen tulee tarkastajan saattaa asiaa eteenpäin mutta samalla yleensä annetaan ohjeita asian välittömään korjaamiseen työpaikalle. Niissä käytetään kehotuksen jälkeen mm. uhkasakkoa. Helpoin esimerkki tästä on työtapaturma tilanne joss viranomainen lähtee hakemaan rangaistusta lain rikkomisesta mutta samalla tietenkin huolehtii, että tapaturman aiheuttanut olosuhde työpaikalla korjataan. Ongelman aiheuttaa esimerkiksi se, että syrjintätilanteessa jossa epäilty kieltää syrjineensä ei työsuojelutarkastajallakaan ole valtaa todeta muuta kuin epäilevänsä syrjintää. Asia toteennäytetään vasta oikeudessa. Sillä välin ei siis voi antaa työpaikalle ohjettä lopettaa syrjiminen koska se on vain epäilty syrjiminen. Suomessa ei valitettavasti myöskään lainsäädäntö estä työsuhteen päättämistä laittomasti. Se päättyy vaikka olisikin väärin. Toisin on esim. Ruotsissa jossa työsuhde ei virallisesti pääty, jos siitä valitetaan, ennen kuin tuomioistuin on asian ratkaissut.
Lähetä kommentti