Juttelemme Irjan kanssa osallistavasta oppimisesta. Ihmiset on saatava mukaan suunnitteluvaiheessa, koska muuten organisaatio ei kehity ja opi voimannuttamaan itseään. Tekemällä oppii tuhat kertaa tehokkaammin kuin luentoja kuuntelemalla.
Wiirilä Werkossa Wiikottain opetti, ettei aina tarvitse pikkuteitä autolla ajella joka ikiseen kokoukseen. Suurin osa suunnittelusta ja yhteistyöstä onnistui jo 1990-luvun lopulla verkon kautta. Työryhmät edistivät kokonaisuutta asynkronisesti; kun aikaa oli ja ajatus juoksi.
Hanketyön turhautuminen vältetään myönteisellä asenteella. Kun kaikki tekevät, silloin uurastamisen taakka ei kaadu koko painollaan yksien harteille. Ei projektityön murheista voi kellekään kertoa, jollei taustalla ole yhdessä toimimisen riemukkaita kokemuksia.
- Toimivaa hanketta ei kehitetä kuukaudessa: sen oppii yhdessä tekemällä
- Joukossa on aina “ei tästä tule yhtään mitään” myrkynkylväjiä
- Keskeneräistä on helppo arvostella: etukäteen tietäjät visioivat kaikki hemmetin vaikeudet
- Jälkeenpäin jälkiviisaat oivaltavat viimeistään, mikä loppupeleissä meni vikaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti