Taksilla-ajo oli hyvä suhdannemittari 2003

Taksilla ajoa on aina pidetty hyvänä suhdannemittarina. Mitä enemmän kyytejä, sitä paremmin maan taloudessa menee.  Vuonna 2003 Helsingin taksiautoilijat ry:stä kerrottiin, "Nyt ei mene hyvin!"

Helsingissä oli tuolloiin 4 350 taksia. Sekoitan nyt aikamuotoja keskenään. Kolmetoista vuotta myöhemmin taksien suurimpana huolena oli Suomessa liikennekaari ja ennen kaikkea Uber-taksien vastustaminen. Seuraavana vuorossa ovat miehittämttömät automaattitaksit, jotka ovat arkea 2020 jälkeen.

Vuonna 2003 yksi auto ajoi keskimäärn 700 keikkaa kuukaudessa. Ajoja oli 15 %. vähemmän per auto; kuukauden aikana oli kaikkiaan 20 000 keikkaa vähemmän. 27.3.2003 kerrottiin: "Viime kuussaa taksiajot tyssäsivät pääkaupunkiseudulla lähes kymmenellä prosentilla."

Suurin ajoja vähentävä vaikutus oli päivisin tapahtuvana bisnesliikenteen hiljenemisellä. Bisnesmiehet ajoivat aamuisin kokouksiin, päivällä syömään ja illalla kokouksiin ja sitten päivän päätteeksi lentokentälle. Taksiliiton Juha Vuori sanoi, että taksiliikenne reagoi aina puoli vuotta ennen lamaa tai kunnon nousua.

Vuonna 2016 odotamme uutta nousua kuin pelastajan syntyä. Taksien hinnat ovat meillä kohtuuttoman korkeat ja ennakoi tarkemmista tutkimuksista välittämättä radikaalia muutosta tällä joukkoliikenteen osa-alueella, kun teknologia romuttaa entisen toimintamallin.

Pitäisikö huolestua "hyvän" tai "pahan" teknologian vaikutuksista? Kuluttajien ja palvelujen tuottajien välinen ristiriita säilynee entisenalisena. Uusi teknologia, taloudellinen lama tai ihmisten arvojen muutokset ovat ehkä sittenkin tärkeimpiä muutoksen moottoreita ja draivereita.