Mihin Apple Hävisi?
Kirjoitin vuosi takaperin monta blogia Applesta. Tohinaa riitti Applen ja iPhonen ympärillä kesään asti. Sitten puheet vaimenivat. iPhonen Euroopan lanseerauksessa ei enää sykysllä 2007 ollut Amerikasta tuttua hurmosta. Vuoden iPhone -kokemuksen jälkeen äänenpainot ovat tasoittuneet. Firman pörssikurssi heiluu herkästi, mutta viimeisin uutinen kertoo, että Applen maine ei ole USA:ssa kadonnut.
Applea ihaillaan Yhdysvalloissa eniten, kirjoittaa TiVi [Aleksi Kolehmainen 4.3.2008, 08:59]
Talouslehti Fortune julkisti 3.3.2008 -> 26. kertaa Amerikan ihailluimpien yhtiöiden listansa. Ykköspaikan otti haltuunsa Apple, joka nousi kuusi pykälää viime vuodesta. Voitollaan Apple jätti taakseen Berkshire Hathawayn ja General Electricin. Listan pohjana toimi selvityksessä Fortunen liikevaihdoltaan 1000 amerikkalaisen suurimman yrityksen lista. Valintaa varten haastateltiin yli 3 700 analyytikkoa ja yritysjohtajaa eri aloilta.
Myös hakukoneyhtiö Google menestyi vertailussa. Se arvioitiin Yhdysvaltojen neljänneksi ihailluimmaksi yritykseksi. Fortunen selvityksen täydelliset tulokset ovat nähtävissä lehden verkkosivuilla. Ne julkaistaan myös maaliskuun puolivälissä ilmestyvässä numerossa.
Tiedossani ei ole, miten korkealle Nokia on ihailtujen listalla yltänyt. Muita suomalaisia Fortunen tonnissa tuskin näkyy. Muut yrityksemme ovat perin pieniä. Metsäyhtiöittemme toiminta painottuu Eurooppaan. Pkt-yrityksillä eivät Fortune 1000 listoille yllä.
Kirjoitan aiheesta lähinnä saadakseni tuntumaa siihen, miten vähän yrityksiämme lopulta tunnetaan maailmalla. Kuluttajatuotteita Suomessa tehdään vähän. Yrityksemme ovat investointihyödykkeiden valmistajia tai markkinarakotoimijoita. Brändin rakentaminen ei ole tarpeen konepajayrityksille. Paperikoneen hankinnasta päätetään muutamissa kulmakamareissa.
Innovatiiviset pk-yrityksemme ovat pieniä. Valtaosa niistä tuottaa B-to-B palveluja. Applen kaltaisia mokkuloita meikäläisillä ei ole. Tunturi, Suunto, Polar, Marimekko, Fazer ja Nanso nostavat hiukan päätään, mutta muuten “brändejä” on erittäin vähän.
Kotimaassa toimijamme ovat tuttuja, mutta Euroopassa tunnettuja suomalaisia on erittäin vähän. Tunnettuutemme laimenee jo Ruotsissa. Norjassa ja Tanskassa Suomi-tietoisuus on vähäistä.
Aika ajoin MEK yritti kampanjoida Suomea maailmankartalle. Miljoonabudjetit eivät ole auttaneet. Viimeksi uutiskynnyksen ylitti koulussa riehunut ammuskelija, mutta harvat häntäkään enää muistelevat.
Onko näkymätön suomalaisuus ongelma vai etu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti