sunnuntaina, syyskuuta 23, 2012

Rappiotaide osana poliittissta prosessia

rappio

KUVA: Helge V. Keitel, Sotkamo (2012)

Internet ja sosiaalinen media ovat kiinnostavia välineitä politiikan teossa, mutta sähköisellä medialla ei välttämättä ratkaista paikallisvaaleja.

Vaikeina aikoina vahvat mielipiteet eivät välttämättä myy, kun vakiintuneet äänestäjät tukeutuvat tuttuun ja turvalliseen.

Minua kiinnostaa tutkimuskohteena sekä onnistuminen että epäonnistuminen. Äänelläni ei ole suurta merkitystä, mutta yritän silti vaikuttaa mielipiteilläni. Kotikunnastani (Sotkamo) en tunne ainuttakaan poliitikkoa, joten paremman puutteessa seuraan synnyinseutuni poliittista prosessia.
  • sovellan epäsovinnaisia keinoja
  • seuraan keskustelua
  • tutkin ärsytyskynnyksiä
Ihmiset pelkäävät ristiriitoja ja lopulta voi käydä niin, että ne menestyvät, jotka ovat mauttomia, savuttomia ja tunteettomia.

Tulevissa kunnallisvaaleissa “hiljaiset puurtajat” ja “turpasuutarit” ottavat mittaa toisistaan. On mahdoton ennustaa, kummalla tyylillä tällä kertaa voitetaan.

Hiljaiset puurtajien keinoja ovat:
  • avoimen keskustelun välttäminen
  • ristiriitojen ja vaikeiden teemojen siivoaminen maton alle
  • turpasuutareiden nolaaminen ja mollaaminen
On liian aikaista ennustaa, koska teemat ovat edelleen erityisen pahasti hajallaan. Tässä muutamia:
  • opetusryhmien koko
  • työpaikat
  • leikkauslistat
  • huomisen mahdollisuudet
Valtapuolueet tulevat tarjoamaan “rauhoittavaa idylliä”. Kyllä tästä selvitään, kun jatkamme entiseen tyyliin “tekemättä yhtään mitään”.
Lähetä kommentti