torstaina, helmikuuta 28, 2008

Epäonnistumisen pelko ja yritysblogit


Epäonnistumisen pelko

Suomalainen on sielultaan vetäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä. Kulttuurissamme itsensä esille tuomista ei ole pidetty arvossa.

“Att tala är silver, men tiga är guld.”

Yhtenä syynä näkymättömyyden arvostamiseen on epäonnistumisen pelko. Yksityisyyden suojaa korostava pääministerimme haluaa lörpöttelevän Ruususen vastuuseen, vaikka ei ottanut “hän tanssi yli kesän” morsmaikkuaan linnaan.

Yritysblogien ja asiantuntijablogien aloittaminen on meillä tuskallista. Monet pk-yrittäjät eivät uskalla kirjoittaa tai esittää mielipiteitään julkisesti. Suuryritysten bloggammisen esteenä ovat pörssin säädökset.

Kunnioitamme lakeja ja säädöksiä. Suomalaisen kanssa solmittu NDA (non disclosure agreement) on käytännössä kaksien lukkojen takana. Toisaalta emme puhu asioista olleenkaan ja NDA takaa sen, että idea ja/tai innovaatiot vaietaan kuoliaaksi.

Onhan meillä julkkiksia, joihin meillä on viha-rakkaussuhde. Nykänen hyppää jälleen. Vesa Keskinen esiintyi HBL:n Volta liitteessä mauttomassa kitsch-miljöössä. Hannele Lauri muuntuu vähitellen silikonilaaksoksi.

“Offentligheten är min strategi, inte min tragedi”, Keskinen myöntää avoimesti. “Julkisuus on strategiani, ei tragediani.”

Nuoret opettavat meille uutta kulttuuria. Nuorison suosimissa IRC- ja muissa gallerioissa itsensä esille tuomista “häpeäkulttuuri” ei enää rajoita. Rajoja rikotaan. Kuvissa ollaan sillee avoimesti kuin Jörn Donner aikoinaan: istuu ja makaa, edestä ja takaa.

Bloggaan ahkerasti monella kielellä: Suomi, Ruotsi ja Englanti. Äidinkieleni on Ruotsi. Myönnän, että vieläkin häpeilen lauseitani ja pilkkuvirheitäni. Teen paljon työtä yliminäni voittamiseksi. Selitän usein englanniksi kirjoittamiani blogeja. Uskon, että yksi syy bloggaamiseeni on halu ottaa niskalenkki häpeäkulttuurista.

Olen iloinen, että Chapman kirjoitta Kauppalehdessä. Arvostan hänen rohkeuttaan. Haluaisin nähdä enemmän ulkomaalaisia kirjoittajia, jotka toisivat lisäväriä talousblogeihin. Jokainen, joka pysyy tyylissään, on hatun noston arvoinen.

helanes kommentoi, vanahanaikinen pitää pörssikurssit herra nuhteessa, Janne on modernisti, kotkat lentävät korkealla on tiukka itsensä ilmaisia, Reijo Lahtonen järjestää metsätalouden alkupäätä ja harventaa hölmöilyä, Susan kirjoitta rohkeasti perusdemarinaisena kapitalistien leirissä, Kuulaa tulee laukoo aika ajoin viisaita massaliikkeen maisemista, Takapiru personalisoi EU:ta, Jaana ja Miia tuovat naisnäkökulmaa palvelutuotantoon ja ruotivat elämän tunnepuolta, Salasvuo kirjoittaa ovelasti.

Ajatelkaa Kauppalehteä ilman bloggaajia. Kaikki kunnia ammatikseen kirjoittajille, mutta myönnän lukevani kansalaisjournalisteja useammin ja huolellisemmin kuin ammattilaisia. Taloussanomissa ohitan ammattilaisten kirjoitukset tyystin. HTT = hevosmiesten tietotoimisto on säilyttänyt asemansa ihmisläheisimpänä uutisoijana ja kommentoijana. Reuters, BBC, YLE, CNN ja Sky ovat etäisiä uutisvirtojen junailijoita. Ilman HTT:tä tiedonvälitys olisi “virallista lehteä” tylsimmillään. Näin on näreet, siskot ja veljet. Keep up the great work! sanoo Amerikan serkku.

Chapman Chen Hong Kong

Amerikalainen “esiintyjä,” Obama, on niin mielikuvituksellinen etta han käyttää “siveellinen alijäämä” tuomitsemaan sydanton rikaita.

Vastoin, Hongkongilaisien poliitikkoin puhujakoroket ovat erittain tylsaa ja vaaleaa, esim.,“Edistetään yhteiskuunallista oikeutta;

poistetaan lahden koyhaiden ja rikaiden valilla.”

Obama on paljon eloisempi ja mielikuvituksellisempi

kuin Kiinalaisia intellektuellia jotka ovat tekopyhaa ja pitka-kasvoineen.

Obaman verissa on musikaalinen rythmi;

hanen mielessaan on intohimo;

hanen tunnessaan on luovuus.

Kompeloa kulttuuria kitketään pois;

voittajat ovat aina nuo jokta ovat vilkasta, elamaniloista, ja nopsaa.

Ei kommentteja: